Kotiin

Koti on siellä missä sydän on.

Minulla on kai sitten kaksi kotia.. Ei hassummin kun joillakin ei ole kotia lainkaan. Tai sitten olen jakautunut ja rauhaton sielu kun sydän on monessa paikkaa ;´ D no ei...
Enivei, en nyt heittäydy syvälliseksi... Minulla oli siis itsenäinen työviikko(LOMA). Tämän aikatauluttoman viikon kunniaksi kävin pitkästä aikaa lapsuudenkodissani, ja todellakin kahvittelin mummoni kanssa kuten aiemmin uumoilin. Puhuimme viherkasvien oudoista käytöstavoista ja nauraa kätkätimme puhelinkauppiaille (mummoni on mestari kiusaamaan niitä soittajaparkoja.).

Puhelinkauppias parka xD Yritti myydä mummulle kokonaista vuosikertaa

Viikko kului nopeasti suvun parissa ja niin olikin aika lähteä 'omaan kotiin'.
Neljän tunnin junamatka.
Keskimäärin pidän junalla matkustamisesta, jalkatilaa on ihan riittävästi, on mahdollisuus jaloitteluun ja sellaista... Junassa matkustaminen on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään jos ei halua. Voi vain istua ja ajatella - tai olla ajattelematta! Tuijottaa vain maisemia pää tyhjänä..
Junassa on mukavaa nukkua! Uskokaa pois :´ D Ensin on kylläkin työn takana löytää asento jossa ei kipeytä niskaansa tai pure kieltään poikki, mutta sen jälkeen!
Lukeminen on aina varteenotettava vaihtoehto junassa, joku värikäs naisten kuvalehti on kiva matkalukeminen! Aivotonta ja kivaa katsella... Hah, inspiroivaakin! Esim tällä matkalla luin Elleä, ja siinä oli niin kauniita kuvia uusista muotijutuista, että unohduin sitten hyväksi toviksi haaveilemaan erilaisista vaate- ja asustejutuista.
Kuitenkin,
suosikkitekemiseni junassa on piirtäminen! Juna heiluu ja tärisee siihen malliin, että välillä voi olla vaikeaa työskennellä.. Tai no, toisaalta voi vaan hyvin huolettomasti vetää viivaa, jää turha näpertely pois! Vapauttavaa kun ei tarvitse keskittyä niin paljon. Lisään tähän junassa piirtämäni kuvan. Mielessäni pyöri tuleva halloween sekä suunnittelemani nukkemodailut joten piirsin naisia!
Vähäpukeisia naisia...

 Siinäpäs ne neitoset. Piirsin suoraa mustalla tussilla ja sen kyllä huomaa. Piirtotyylini nyt ei muutenkaan ole erityisen realistinen metrisine kauloineen ja skolioosisine asentoineen, mutta tässä kuvassa on kyllä ihan puhtaita anatomiavirheitäkin :´ D Mutta ei se mitään! Se just on niin hyvä tussilla piirtämisessä että virheiden on annettava olla, tai piirros on aloitettava alusta. Mustan linen tekemiseen meni aika tarkkalleen tunti. Kerranki tulee työstettyä piirosta keskeytyksettä kun junassa ei ole sellaisia häiriötekijöitä kuteen Internet (köh). Ja ajankulua tulee seurattua kuin itsestään, koska VR oli tapansa mukaan reilusti myöhässä ja asemien välissä kuulutettiin tarkat ajat siitä kuinka myöhässä kulloinkin oltiin.

Värit on lämäisty kahdella erisävyisellä kuivahtaneella(harmaalla) tussilla ja yhdellä oranssilla casion lastentussilla. Hyvin toimi ;D Ja mikä tuo keppi on? Ei aavistustakaan, varmaan joku tiernapojilta jäänyt proppi?
Tiedättehän.. Mänkki.
TAI SIIS tietenkin se on jokin neitosten omin pikkukätösin kyhäämä rituaaliesine joka on hyvin loppuun asti mietitty lukuisine yksityiskohtineen ja vuosituhantisine perinteineen!

Yksityiskohtien piirtäminen on kivaa, huomaatte tämän mieltymykseni ehkä tästä kuvasta... Mikäli en tee ensin luonnosta lyijykynällä (yleensä teen) on yksityiskohdat ajateltava omassa päässä aika tarkoiksi ennen aloittamista. Muuten käy herkästi niin että huomaa piirtäneensä jonkin alueen "umpeen" eikä esim voi lisätä kaikkia haluamiaan kaulakoruja, tai vaatteita, ilman että tulee ristiinpiirrettyjä viivoja. Tässä esim käsien asennot piirsin aikalailla ensimmäisenä koska ne ovat "päällimäisinä".
Olisi ollut vaan helpompaa piirtää se luonnos ensin lyikkärillä!

Sellainen junamatka... Niin ihanaa kuin pohjoisessa suvun luona olikin, niin oli taas mukava päästä omaan tuttuun kotiluolaan (niin olenko maininnutkaan, asun pimeässä luolassa). Koira oli hyyyyvin mustasukkainen vietettyään viikon poikamieselämää, ja huomattuaan ettei päässytkään minusta eroon.

 
Joku ehkä tunnistaakin alkuperäisen vitsin tästä, olen hienosti paintilla muokannut päälle ;D Mutta siinä siis uljas puuhkahäntä koiramme... Noh, elukka toipui pettymyksestään ja on ehkä taas ihan hyvillään siitä että tulin takaisin.

Näin alkaa uljas 'matkakertomus' saapua finaaliinsa... Erityisen ylpeä olen siitä että olen saanut lisättyä kahdeksankymppisen isoäitini ja paljaat tissit samaan blogimerkintään, wohoo! =D